perjantai 1. syyskuuta 2017

#35 Ryöstämispelko - Miten pääsin siitä eroon?

Olen jo pidempään pelännyt hevosen ryöstämistä, eli sitä että se lähtee käsistä, enkä saa sitä pysähtymään. Olen kuitenkin tämän kevään ja kesän aikana päässyt siitä aika hyvin yli. Tässä postauksessa kerronkin teille omasta ryöstämispelostani, miten se on vaikuttanut ratsastukseeni ja miten olen päässyt siitä yli. Lopussa on myös muutamia vinkkejä, jos teistä joku sattuu kamppailemaan saman asian kanssa. Postauksen kuvissa kaverini Roosa ja Terna


En tarkalleen muista, mistä tämä pelko lähti. Se ei ole ollut harrastuksen alusta asti, koska ensimmäisen kahden vuoden aikana yksikään hevonen ei lähtenyt minulta käsistä. Ensimmäinen kerta jonka muistan, on varmaankin 2016 vuoden keväältä, kun olimme perheeni kanssa Kyproksella. Siellä ratsastin niin sanotussa ratsastuskoulussa, jossa ratsastus käytännössä oli sitä, että mentiin tunti kenttää ympäri eri askellajeissa. Kunnon opetusta siellä ei siis ollut. Tämä ei ehkä ollut minulle kovin hyvä vaihtoehto, koska en todellakaan ollut vielä kovin kokenut ja olin tottunut vähän varmempiin hevosiin. Tälläkään tallilla hevoset eivät todellakaan olleet mitään hulluja, vain vähän säpsympiä ja herkempiä, mihin olin tottunut. Talli siis olisi ollut varmasti kokeneemmalle ratsastajalle hyvä vaihtoehto.

Tällä tallilla sekä minun, että siskoni hevoset pääsivät ryöstämään muutaman kerran. Ratsastimme siis tallilla kaksi kuukautta kerran viikossa. Syytä näihin en muista, mutta siitä lähti sellainen epävarmuuden tunne, koska vaikka opettaja yritti huutaa englanniksi jotain ohjeita, en ymmärtänyt niitä siinä tilanteessa ollenkaan, kun olin sen verran shokissa. Jäin siis käytännössä yksin, kun kuudesluokkalaisen englannilla tajunnut ohjeita. Tarkennuksena vielä, että kenttä jolla ratsastimme, oli oikeasti iso ja ehdottomasti isoin kenttä jolla olen ikinä ratsastanut, eli hevonen pääsi oikeasti menemään kovaa, jos halusi.


Syksyllä siirryin Keiramon tallille, missä sama epävarmuus jatkui. Siellä kuitenkin pääsin kehittymään ja vuoden aikana, jonka Keiramossa kävin ei minulla yksikään hevonen päässyt ryöstämään kunnolla, mutta menin silti aina paniikkiin, jos tuli vähänkin tunne ettei hevonen ole täysin hallinnassani.

Alkukeväällä aloin ratsastamaan Hassella Keiramossa. Hasse testasi minua aluksi kiihdyttämällä vauhtia aina laukannostoissa ja lähtemällä välillä laukassa uralta, jolloin se laukkasi toiseen päätyyn maneesia, jonne sain sen pysäytettyä. Näissä tilanteissa menin aina paniikkiin ja yritin vain saada Hassen pysähtymään mahdollisimman nopeasti.

Yhdellä tunnilla teimme tehtävää, jossa piti tulla ravissa keskihalkaisijalle ja lopussa kääntyä joko vasemmalle tai oikealle, nostaa laukka ja laukata pitkä sivu. Monta kertaa, kun nostin laukan, Hasse otti spurtin pitkän sivun loppuun. Opettaja huusi monta kertaa, että käännä Hasse voltille, mutta edelleenkin ohjeet menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka tällä kertaa ohjeet tulivat selvällä suomen kielellä. Opettaja sanoi saman vielä minulle ihan erikseen, mutta en ymmärtänyt edelleenkään sitä, kun tein tehtävää. Yhdellä kerralla kuitenkin jostain syystä muistin, että piti kääntää voltille ja käänsin Hassen pääty-ympyrälle ja vauhti hidastui saman tien. Laukkasimme tehtävän loppuun rauhallisessa laukassa. Tämä oli varmaan ensimmäinen, kun ymmärsin, että oikeasti hallitsen alla olevan hevosen.

Jatkoimme samaa tehtävää eikä äskeistä spurttia tullut enää kertaakaan. Myöskin seuraavilla tunneilla Hasse pysyi hyvin käsissä, kunhan olin vain itse hereillä. Näihin aikoihin olin myös alkanut vuokraamaan Ternaa, jonka kanssa ei ikinä ollut tapahtunut mitään.


Yhtenä tuulisena päivänä olin ratsastamassa sillä aivan normaalisti. Olimme laukkaamassa lyhyen sivun keskikohdassa, kun ihan meidän takana kaatui kottikärryt, joita Terna pelästyy. Ensimmäisen sekunnin aikana tulee paniikki. Mietin kun Terna laukkaa täysillä kenttää ympäri ja minä vain roikun perässä ihan paniikissa. Ajatus kestää ehkä pari sekuntia, kunnes muistan muutama päivä sitten Keiramon tunnilla kuulemani ohjeen: "Käännä pienellä voltille". Saman tien kun tuon muistin, olin taas täysin tilanteen tasalla. Ohjat yhteen käteen, oikeasta ohjasta pienelle voltille. Ja kappas vain Terna seisoi pysähdyksissä noin viisi sekuntia myöhemmin. Tällä hetkellä seisoimme kentän keskellä ja olemme laukanneet ehkä noin 20 metriä.

Kyseinen pysäytystapa on opetettu minulle ihan kädestä pitäen ensimmäisen puolen vuoden aikana harrastuksestani. En olisi luultavasti muistanut sitä, jos en olisi kuullut sitä juuri vähän aikaa sitten. Ohje ei siis edellisellä tunnilla ollut tullut minulle vaan toiselle ratsastajalle, mutta olin kuitenkin kuullut sen hyvin.

Vähän aikaa sitten kirjoitin postauksen valmennuksestamme, jossa Terna pelästyi minulla toista kertaa kunnolla. Postauksen voit lukea tästä. Silloin sain Ternan pysähtymään samalla tavalla. Postauksen lopussa kerroin, että laukkakohtaus eniten nauratti minua. Se on totta. Se on ensimmäinen kerta, kun en joutunut ollenkaan paniikkiin ja tiesin hallitsevani hevosen täysin. Puoli vuotta sitten samassa tilanteessa olisin varmaan itkenyt tai ainakin viimeinen, mitä olisin tehnyt olisi nauru. En tietenkään vieläkään pidä mistään ryöstämisestä ja tuskin kukaan muukaan, mutta nykyään pystyn ajattelemaan selkeästi enkä joudu paniikkiin.


En ole koskaan pelännyt tippumista, kieltämistä esteellä tai pukittamista, mutta ryöstäminen on aina ollut minulle kauhistuttava ajatus. Lause: "Hevonen vain pääsi keräämään vauhtia" saa minut edelleen värähtämään, koska voin vain kuvitella tilanteen, joka on niin kuin painajaisesta. Olen myös aina pitänyt kovasta vauhdista, mutta vain jos hevonen on täysin hallinnassa. Olen jo pitkään jännittänyt uusilla hevosilla ratsastamista, enemmän tai vähemmän. Nykyään vähemmän, joten tämän takia vuokraaminen onkin minulle varmasti se paras vaihtoehto, kun saa mennä vain yhdellä hevosella. Tähän loppuun voisinkin kertoa muutamia vinkkejä, jotka ovat minun kohdallani auttaneet.

1. Pelon tiedostaminen. Ihan ykkösjuttu, kuulostaa itsestään selvyydeltä, muttei välttämättä ole. Itse en edes tajunnut pelkääväni ryöstämistä, koska olin tottunut siihen, että joudun paniikkiin. Kun aloin ajattelemaan, huomasin ettei kukaan muu tunniltani panikoi samalla tavalla. Aloin tajuamaan, ettei ehkä ole normaalia pelätä siinä tilanteessa noin paljon. Asian tiedostaminen auttoi myös pääsemään pelosta eroon.



2. Opettajalle puhuminen. Itse en tätä koskaan tehnyt, mutta Keiramossa opettajani onneksi huomasi paniikkini näissä tilanteissa. Häneltä sain juuri hyviä neuvoja ja kehua siitä, kuinka hallitsen hevoseni enkä joudu enää paniikkiin niin helposti.


3. Asiaan valmistautuminen. Mieti itse mielessäsi, mitä sinun pitäisi tehdä, jos hevonen ryöstää. Miten pysäytät sen? Kertomani tapa on minulle todella hyvä, mutta se voi olla mikä tahansa muukin, kunhan hevonen vain pysähtyy.


Kiva, jos jaksoit lukea tänne asti ja toivottavasti vinkeistä olisi jollekin hyötyä. Haluan vielä tarkentaa etten syytä tästä ketään hevosta, opettajaa tai tallia. Kerro ihmeessä kommenteissa, onko sinulla koskaan ollut mitään pelkoa ratsastuksen suhteen ja miten olet päässyt siitä eroon?

5 kommenttia:

  1. Tosi hyvin tehty sekä kirjoitettu postaus! Voin kuvitella tuon tilanteen, kun hevonen ryöstää ja menee täysiä pitkin kenttää ja opettaja ohjeistaa englanniksi, mitä pitäisi tehdä. Onneksi olet kuitenkin päässyt pelostasi eroon, ei varmasti mikään helppo homma! Tosi hyvä postaus!

    elaimetsydammessa.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos super paljon piristävästä kommentista! Kieltämättä ei ehkä helpoin tilanne varsinkaan kutosluokkalaisen englannilla.

      Poista
  2. Kiva postaus! Itsellä ei ole onneksi koskaan ollut tuollaista pelkoa, vaikka pari kertaa kisoissa on hevonen lähtenyt ryöstämään/laukkaamaan "vahingossa" tai liian kovaa. Postaus oli varmaan avuksi samassa tilanteessa kanssasi olleille!

    viisiaskellajia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Itsekkään en oikein tajunnut pelkoa ennen kun olin jo pääsemässä siitä eroon joten toivon että tästä voisi olla jollenkkin apua.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista