tiistai 18. heinäkuuta 2017

#32 Pöllöenergiaa ja huonoa tuuria

Perjantaina 14.7. minulla oli kouluvalmennus Ternalla jo kymmeneltä aamulla, joka on tällaiselle kesälomalaiselle aika aikaisin varsinkin, kun tallille piti lähteä kello 8.30 kyytien vuoksi. Olin siis tallilla vähän ennen yhdeksää. Aluksi siivosin Ternan karsinan ja sen jälkeen menin hakemaan sitä laitumelta. Ternalle oli laitettu ötökkäloimi, joka oli ihan vinksallaan. Kaulapalan riimuun kiinnitettävä lenkki oli irronnut ja kaulapala oli loimen sisäpuolella, häntälenkki oli oikean takajalan ympärillä ja koko loimi oli ihan vinossa muutenkin. Harjasin Ternan huolella, koska meillä oli paljon aikaa, kun kello oli vasta 9.15. Olin noin kahdenkymmenen minuutin päästä hoitanut sen huolella, joten päätin odottaa hetken ennen, kun laitan varusteet päälle. Istuin odottamaan ja meinasin melkein nukahtaa.



Tunnille oli tulossa toinenkin ratsukko nimittäin Nena vuokraajansa Neean kanssa. Menimme kentälle lämppäämään 10-15 minuuttia ennen tunnin alkua. Kävelin alkuun pitkin ohjin ja Terna vähän kyttäili pusikoita, mutta tuntui muuten normaalilta. Lyhensin vähän ohjia ja aloin ratsastamaan Ternaa reippaaksi. Olin vasta hetken kävellyt, kun viereisellä tiellä ajoi auto, jolla oli peräkärry, jota kummatkin ponit pelästyivät. Kumpikaan ei kuitenkaan lähtenyt kovin kovaa ja saimme molemmat ponit pysähtymään aika nopeasti kääntämällä tiukalle voltille. Näin jälkikäteen ajateltuna en ole ollenkaan varma pelästyikö Terna autoa ihan oikeasti, ottaen huomioon tunnin muut tapahtumat. Tämän jälkeen kävelin vielä hetken ja sen jälkeen siirryin kevyeeseen raviin. Ehdin ravata noin 20 metriä, kunnes Terna "säikähti" puskaa hyppäämällä sivuun. Tässä vaiheessa huomasin, että sillä on paljon pöllöenergiaa, johtuen varmaan vähän viilenneestä säästä ja laidunruohosta. 

Valmentaja tuli ja selitin hänelle nopeasti äsken tapahtuneen. Jatkoin ravailua pääty-ympyrällä, koska Neea oli päättänyt juoksuttaa Nenan pahimmat energiat pois. Ympyrällä pyysin Ternan vain reippaaseen raviin, sillä samanlaisia sivupomppuja tuli vielä muutama. 
Kun pahimmat energiat oli saatu pois, kävelimme ihan hetken ja aloitime tekemään väistöjä. 

Tehtävänä oli kääntyä lyhyeltä sivulta keskelle noin viisi metriä ennen pitkää sivua, siitä käynnissä noin 10 metriä tötteröille ja väistättää käynnissä uralle. Toisen lyhyen sivun keskellä tuli siirtyminen harjoitusraviin. Tehtävä oli siis teknisesti suht helppo. Tavoitteena oli saada minun avupuni selkeiksi ja saman tahtisiksi ponin askeleiden kanssa.

Aluksi menimme vasempaan kierrokseen. Ensimmäisellä kerralla en saanut Ternaa kuuntelemaan ja väistö meni laahustaen uralle niin, että olimme juuri ja juuri ennen kulmaa uralla. Menin apujeni kanssa ihan sekaisin ja irrotin ulkopohkeen, joten Terna pääsi menemään kiemuralla ihan miten sattui. Unohdin myös raviin siirtymisen, joten sekin tuli myöhässä vasta kulmassa. Väistöt ovat juuri sen takia olleet minulle itselle vaikeita, koska menen apujeni kanssa niin helpolla sekaisin. Seuraava väistö meni jo paljon paremmin ja Terna pysyi suorana ja astui jo rehellisesti ristiin ainakin suurimmaksi osaksi. Käynti jäi kuitenkin alitempoiseksi ja meinasimme pariin kertaan pysähtyä, kun käynti oli niin hidasta. Raviin siirtymisessä Terna oli vähän hidas pohkeelle, mutta itse ravi meni reippaasti.  Sama kaava toistui useaan kertaan eli Terna väisti hyvin, mutta käynti oli hidasta. Lopussa saimme muutaman onnistuneen pätkän, kun sain Ternan samalla kulkemaan reippaammin enkä mennyt sekaisin apujen kanssa. 

Vaihdoimme suuntaa ja teimme samaa tehtävää oikeaan kierrokseen. Huomasin heti, että se oli Ternalle vaikeampi suunta, sillä se yritti vain kävellä reippaammin ja kiemurrella joka suuntaan, kun pyysin sitä väistämään. Pari ensimmäistä kertaa meni siis huonosti. Sain Ternan kuitenkin väistämään ihan ok, kun muistin pitää ulkopohkeen lähellä ja muistuttaa aina tarvittaessa raipalla.

Kävelimme välikäynnit ja alotimme laukkatehtävän. Tarkoitus oli nostaa laukka lyhyen sivun keskellä, laukata pääty-ympyrä ja jatkaa siitä kokorataleikkaa, lopussa siirtyminen raviin ja lyhyellä sivulla taas uusi nosto. Pääty-ympyrät meni kokoajan aika hyvin, koska olemme tehneet niitä paljon. Aluksi kokorataleikkaasta tuli ihmeellinen s-kirjainta muistuttava kiemura, kun en saanut Ternaa suoristettua. Raviin siirtymisen jälkeen laukannosto tuli usein vähän myöhässä, kun en ehtinyt ratsastaa kulmaa kunnolla enkä valmistella nostoa. Jatkoimme tehtävää ja aloin saada Ternaa suoristumaan kokorataleikkaalla. 


Päätimme valmentajan kanssa, että ratsastan koko tehtävän läpi kerran kunnolla ja sen jälkeen voidaan alkaa lopettelemaan. Aloitin vasempaan kierrokseen ja pääty-ympyrä meni hyvin niin kuin myös kokorataleikkaa, jossa Terna oli kerrankin kunnolla suora. Toinen laukan nosto meni ihan ok vähän myöhässä, mutta meni hyvin melkein loppuun asti. Ehdin jo huokaista helpotuksesta pari metriä ennen  uraa, johon tehtävä päättyisi, koska olimme kerrankin onnistuneet hyvin ja olin jo aika väsynyt itse.

Valmentaja huusi jo lyhentämään laukkaa ja valmistelemaan siirtymistä ja raviin kun meidän ohi ajaa rekka kovalla vauhdilla ja päästää jarrukaasut (mitkä lie onkaan. Tarkoitan siis sitä pihahdusta, joka rekoista välillä kuuluu) juuri meidän kohdalla ja Terna pelästyy oikein kunnolla ja ottaa oikein kunnon spurtin kohti aitaa samalla, kun minä yritän kääntää sitä voltille vasemmalle. Aidalle oikein kunnon jarrutus, sen tyyppinen kun lännenratsastuksessa tehdään. Meinasin pudota äkillisestä pysähdyksestä ja muistakin kun ajattelin, että en todellakaan lennä tuon aidan päälle. Pysyin selässä ja ehdin ajatella, että onneksi selvittiin tällä pienellä spurtilla. Terna kuitenkin kääntyy  salaman nopeasti kentän keskelle ja jatkaa aivan yhtä kovaa vauhtia, samalla tehden jotain ihme pupuloikkia. Olin onneksi hereillä ja aloin taas kääntää voimakkaasti oikealle pienelle voltille, jonne sain Ternan onneksi muutaman kierroksen jälkeen pysähtymään. 

Pidimme pienen hengähdystauon ja valmentaja kehui minua siitä, että olin kerrankin pitänyt ohjat kädessä, koska muuten olisin luultavasti pudonnut aidalle. En tiedä päästikö rekkakuski jarrut tahallaan meidän kohdalla, koska se vaikutti täysin siltä, mutta isäni sanoi kotona, että jarrut laukeaa automaattisesti, mutta hänkään ei ollut aivan varma. Oli miten oli meillä oli joko erittäin huono tuuri tai sitten kyseessä oli työhönsä kyllästynyt rekkakuski.


Jouduimme kuitenkin tekemään tehtävän uudelleen. Se meni kokonaisuudessaan ihan hyvin, mutta huomasi, että kummatkin olivat jo väsyneitä ja minunkin reidet ihan hapoilla. Lopussa ravasimme pitkillä ohjilla ja sen jälkeen vain loppukäynnit. Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen tuntiin, koska laukassa saatiin todella hyviä pätkiä, tosin väistöt olisivat saaneet mennä vähän paremmin. Laukkakohtaus minua enemmän nauratti.

4 kommenttia:

  1. Ikävää että rekka teki temput juuri teidän kohdalla! Onneksi säästyit kuitenkin ilmalennolta. Kiva tuntipostaus, yleensä ne tuppaa olemaan tylsiä, mutta tämä oli kiva! Ja kivoja kuvia myös, sait uuden lukijan!

    viisiaskellajia.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Kiitos Pihla piristävästä kommentista! Kieltämättä tuo pelästyminen ei ehkä ollut tunnin loistokkain osuus, mutta onneksi mitään ei käynyt! Sun blogsta tykkään kyllä myös tosi paljon :)

    VastaaPoista
  3. Hui, noi rekat ääniensä kanssa on kyllä ihan viho viimeisiä! Mullakin on muutamaan otteeseen Viola säikähtänyt juurikin tota samaista ääntä, mikä on aina ihan yhtä ikävää. Onneksi selvisitte säikähdyksestä kiitettävästi :D

    Jäin itse asiassa lukemaan tarkemmin useampiakin postauksiasi ja sulla on todella kiva blogi! Ehdottomasti jään seurailemaan lukijana teidän menoa pidemmäksikin aikaa :)

    http://piupaupolle.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat kyllä ikäviä ja varsinkin, kun kenttä on ihan tien vieressä. Tervetuloa seuraamaan blogia! käyn katsomassa sunkin blogin :)

      Poista